Olen Mari Hattunen ja asun Oulussa mieheni Antin sekä neljän kultaisennoutajamme Idan, Veran, Pihlan ja Millan kanssa. Eläimet ovat kuuluneet elämääni jo vuosikymmenien ajan, mutta ensimmäisen koiran hankimme Antin kanssa vuonna 2005, kun Sara (Kokiksen Georgina) muutti luoksemme 7 viikkoisena Katja Laukkaselta ja Matti Niemelältä Kokiksen kennelistä. Olin tutustunut jo pikkutyttönä tähän rotuun, ja jo tuolloin päätin, että sitten kun olen iso, minä hankin oman kultaisennoutajan. Niin lähes 20 vuoden haaveeni kultaisestanoutajasta toteutui tuona helmikuisena päivänä vuonna 2005.

Kaikki koiramme ovat meille äärimmäisen rakkaita perheenjäseniä ja ne kulkevatkin mukanamme aina siellä minne ne on mahdollista mukaan ottaa. Kun koirilla on hyvä olla, on meilläkin hyvä olla. Usein mukanamme kulkee myös kamera, jota tulee käytettyä ahkerasti etenkin koirien kuvaamiseen. Minimaalinen otos ottamistamme kuvista löytyy galleriasta.

Harrastamme koiriemme kanssa tottelevaisuutta, näyttelyitä sekä noutajamaisia lajeja. Pidämme tärkeänä, että koiramme saavat toteuttaa itseään myös riistapuolella, sillä alueella mihin kultainennoutaja on rotuna alunperin jalostettu. Noutajien taipumuskokeen hyväksytysti suorittaminen on oleellinen tavoite harrastuksissamme. Koska koiriemme luonne ja luontainen miellyttämisenhalu ovat myös osa arkipäiväämme, niin mielenkiinnosta ja jatkon kannalta kaikki koiramme tulevat käymään luonnetestissä/-testeissä.

Kesällä 2006 rupesimme miettimään Saralle kaveria seuraavalle keväällä. Pienen etsinnän jälkeen löysimme suunnitellun pentueen Helena ja Heidi Karvekselta kennel Karvinilta ja niin Ida (Karvin Irish Heart) muutti taloon pääsiäisen alla vuonna 2007.

Syksyllä 2007 suoritimme molemmat hyväksytysti Kennelliiton kasvattajan peruskurssin ja keväällä 2008 meille myönnettiin kennelnimi Alongside. Alongside kuvaa mielestämme täydellisesti kultaistanoutajaa, koska rotuna se on miellyttämisenhaluinen, hyväntahtoinen, ystävällinen ja luottavainen. Se kulkee aina rinnallasi, on lähelläsi, tahtoo miellyttää ja tehdä kaikkensa, jotta sinun olisi hyvä olla. Se on ikuinen ystäväsi. Olemme molemmat allekirjoittaneet Kennelliiton kasvattajasitoumuksen.

Kesä 2009 oli meille ilon ja surun kesä. Sara astutettiin toukokuussa ja pennut syntyivät heinäkuussa sektiolla. Kun viimeinen pentu oli saatu ulos, Saran sydän lopetti sykkimisen eikä sitä saatu kovista elvytysyrityksistä huolimatta enää sykkimään. Rakas Saramme oli poissa. Sara lähetettiin Eviraan tutkittavaksi ja kuten olimme jo tienneet, Sara oli täysin terve koira. Sillä ei ollut sydänvikaa tai muitakaan sairauksia, eikä sillä ollut piilevänäkään mitään sairauksia. Tämä oli vain äärimmäisen traaginen epäonni, joka sattui tälläkertaa meidän kohdalle. Pentuja syntyi kahdeksan, joista valitettavasti yhden menetimme viikon ikäisenä. Pennuilla oli ihmisapujen lisäksi keinoemo viidenteen viikkoon saakka, joten kaikesta tragediasta huolimatta, pennut saivat paljon rakkautta ja huolenpitoa osakseen.

Ennen Saran poismenoa meidän oli tarkoitus jättää itsellemme pentueesta mahdollisesti syntyvä tyttöpentu, mutta kun Saralle kävi miten kävi niin päätimme jättää kotiin myös toisen tyttöpennun. Näiden kahden lisäksi, joista oli jo jotain osviittaa pienestä pitäen, herätti tunteita myös pentueen pienin pikkutyttö, joka oli salakavalasti hiipinyt etenkin Marin sydämeen. Pentueen täyttäessä seitsemän viikkoa Mari ilmoitti, ettei hän pysty luopumaan tästä pikkuisesta. Ja niin myös vaaleanpunanauhainen pikkutyttö jäi meille kotiin asumaan. Perheemme pentukolmikkoon kuuluvat siis Vera (Alongside Memory Lane), Pihla (Alongside More Than A Memory) ja Milla (Alongside Sweet Memory). Näiden pentujen kanssa on tarkoitus toteuttaa niitä unelmia, mitä oli suunniteltu Saran varalle.

Tavoitteenamme on terve ja hyväluonteinen kultainennoutaja, jolla on ulkonäköä, mutta myös luontainen taipumus aktiiviseen toimintaan. Pentujen toivomme päätyvän aktiivisiin ja harrastaviin koteihin, joissa arvostetaan myös kultaistennoutajien perimmäistä tarkoitusta noutavana lintukoirana. Myös kultainennoutaja vaatii peruskoulutuksen ja aktiivisena rotuna kaipaa myös jatkossa virikkeitä elämäänsä. Toivoisimme, että kasvattiemme kanssa treenattaisiin rodunomaisia lajeja ja tähdättäisiin määrätietoisesti hyväksyttyyn noutajien taipumuskoetulokseen. Myös koiranäyttelyissä olisi kiva bongata muiden kultaisten lisäksi myös omia kasvatteja. "Päävirkana" koiralla on kuitenkin rakkaana perheenjäsenenä oleminen arjessa ja juhlassa. Haluaisimme, että myös jatkossa kasvattiemme omistajat pitäisivät meihin yhteyttä ja kertoisivat kasvattiemme kuulumisia. Jokainen kasvattimme on meille todella tärkeä ja jokainen heistä on kasvatettu kotonamme suurella rakkaudella ja huolenpidolla.

Koiraharrastaminen on tuonut meille runsaasti uusia ystäviä ja tuttavia eri puolilta Suomea. Iso kiitos Sarille ja Heidille kaikista neuvoista, vinkeistä ja luottamuksesta matkan varrella. Kiitos ihanista koirista ja koirienne jälkeläisistä! Kiitämme Sarasta myös Katjaa ja Mattia! Verasta, Pihlasta ja Millasta sekä muista ihanista Saran pennuista haluamme kiittää myöskin Ralf-isän omistajaa Kirsiä, olet ihana ystävä!

Saran menetyksen yhteydessä haluamme kiittää niitä lukuisia sydämellisiä ihmisiä, jotka olivat valmiita auttamaan hädän hetkellä. Yhteinen suuri kiitos teille, jotka olette auttaneet meitä monin eri tavoin! Olette ihania ihmisiä ja teillä on todella sydän paikallaan! Vaikka elämä joskus kolhii, on ihana tietää, että ympärillä on ystäviä ja sukulaisia, tuttuja ja tuntemattomia, jotka ajattelevat eläinten parasta ja toivovat toisille, myös meille ihmisille, pelkkää hyvää. Kiitos! 		 
                       
 
 
 
Uimassa toukokuussa 2010: Pihla, Vera, Milla ja Ida © Mari Hattunen
 
                       
 
 
 
Alongside Memory-pennut 19.8.2009 © Mari Hattunen
 
                       
 
 
 
Ida, Antti, Mari ja Sara helmikuussa 2009 © Hattunen