Olen Mari Hattunen ja asun Oulussa mieheni Antin sekä neljän kultaisennoutajamme kanssa. Tykkäämme liikkua koiriemme kanssa luonnossa ja koirien myötä olemme oppineet pitämään kaikista eri vuodenajoista, jokaisessa on sitä jotakin. Kun koirilla on hyvä olla, on meilläkin hyvä olla. Koiramme kulkevat myös mukanamme aina siellä minne ne on mahdollista mukaan ottaa. Usein mukana kulkee myös kamera, jota tulee käytettyä ahkerasti etenkin koirien kuvaamiseen. Minimaalinen otos ottamistamme kuvista löytyy galleriasta.
                                       
                                       
Hankimme ensimmäisen kultaisennoutajamme helmikuussa 2005. Sara (Kokiksen Georgina) muutti luoksemme Katja Laukkaselta ja Matti Niemelältä Kokiksen kennelistä ja niin Marin lähes 20 vuoden haave kultaisestanoutajasta toteutui. Kultaisennoutajan hankinta oli itsestäänselvää, vaikka Antti muita rotuja ilmaan heittelikin. Mari oli tahtonut omaa kultaista jo niin kauan, joten sitä päätä ei käännetty. Oli Anttikin tyytyväinen rotuvalintaan.
                                       
                                       
Sara oli kaikkea mitä ihminen voi ikinä vain toivoa. Sara oli uskomattoman upea kultainen, jollainen tulee vain kerran elämässä kohdalle! Se oli äärimmäisen fiksu ja nopeaoppinen, kaunis ja filmaattinen. Sara rakasti luontoa, metsää ja vettä. Hakuruudut se suoritti loistavan nopeasti ja äärimmäisen tarkalla hajuaistilla. Vesistöjä olisi voinut kutsua sen toiseksi kodikseen. Sara osasi tehdä asioita vain pienillä sormenliikautuksilla ja hennoilla kuiskauksilla, ihan kuin se olisi osannut lukea ajatuksia, ehkä se osasikin. Sara rakasti ihmisiä ja seuraa eikä se tahtonut ajatella koskaan kenestäkään mitään pahaa. Se tuli toimeen myös muiden eläinten kanssa ja Idasta tuli sen ehdottomasti parhain ystävä. Saran kanssa ehdittiin kiertää näyttelyissä useampaan otteeseen ja ikää myöten sen tulokset paranivat kokoajan. Sara ja Antti suorittivat hyväksytysti myös noutajien taipumuskokeen kesällä 2007. Emme koskaan tule unohtamaan sitä tunnetta, mikä oli hyväksytyn suorituksen jälkeen, se oli kerrassaan mahtavaa! Vuonna 2007 Sara suoritti hienoin pistein myös SKL:n ja GR:n luonnetestit. Meidän oli tarkoitus jatkaa Saran kanssa nometreenejä syksyllä 2009 ja startata kisoissa keväällä 2010. Myös tokon kilpailukirjat Mari ehti Saralle tilata. Saran varalle oli niin paljon suunnitelmia ja Sara oli niin tärkeä ja rakas meille, että rakkaan kultaisemme poismeno heinäkuussa 2009 oli järkyttävä tapahtuma, joka tuli kaikille täysin pommina. Sara oli astutettu toukokuussa ja tasan pari kuukautta myöhemmin alkanut synnytys ei edennyt Saran vahvoista ponnistuksista huolimatta. Tilanne johti sektioon, missä kahdeksan pentua pelastui, mutta viimeisen pennun ulossaannin jälkeen Saran sydän pysähtyi eikä sitä saatu kovista yrityksistä huolimatta enää sykkimään. Rakas Saramme oli poissa. Sara lähetettiin Eviraan ja sieltä todistettiin, että Saralla ei ollut sydänvikaa eikä sillä ollut piilevänäkään sydänvikaa tai mitään muitakaan sairauksia. Sara oli totaalisen terve koira. Tämä oli vain äärimmäisen suuri tragedia ja epäonni, mikä sattui tälläkertaa meidän kohdalle. Onneksi Saran elämä jatkuu seitsemässä ihanan terhakassa lapsessa. Yksi pennuista menehtyi valitettavasti viikon ikäisenä, mutta hän jatkaa eloaan äitinsä rinnalla sateenkaarisillalla. Saran pennuilla oli viidenteen ikäviikkoon saakka keinoemo niistä huolehtimassa, joten pennut saivat kaikesta huolimatta kunnon alun elämilleen.
                                       
                                       
Kesällä 2006 rupesimme miettimään Saralle kaveria seuraavalle keväällä. Pienen etsinnän jälkeen löysimme suunnitellun pentueen Helena ja Heidi Karvekselta kennel Karvinilta ja niin Ida (Karvin Irish Heart) muutti taloon pääsiäisen alla vuonna 2007. Ida on ollut pienestä saakka pieni tehopatteri ja pienehkön kokonsa vuoksi Idaa kutsuttiin alussa myös Pikku-Idaksi. Idan kanssa ollaan kierretty muutamia näyttelyitä, mutta pienen kokonsa vuoksi se vaatii vielä aikaa ja lisää massaa. Muuten Ida nauttii kehäesiintymisestä ja saamastaan huomiosta. Idan kanssa on tarkoitus startata vielä tokokisoissa sekä mahdollisesti agilityssa. Myös mejä voisi olla Idan juttu. Saran poismenon jälkeen Ida on kasvanut henkisesti todella paljon. Se on selvästi ottanut johtajan paikan koirien keskuudessa niinkuin sen on pitänytkin tehdä, vaikka välillä pennut meinaavatkin hyppiä Idan nenille. Idalla on myös aivan mahtavan iloinen luonne ja se ikävöi myös omalta osaltaan yhtälailla poismennyttä rakasta ystäväänsä niinkuin mekin.
                                       
                                       
Syksyllä 2007 suoritimme molemmat hyväksytysti Kennelliiton kasvattajan peruskurssin ja keväällä 2008 meille myönnettiin kennelnimi Alongside. Alongside kuvaa mielestämme täydellisesti kultaistanoutajaa, koska rotuna se on miellyttämisenhaluinen, hyväntahtoinen, ystävällinen ja luottavainen. Se kulkee aina rinnallasi, on lähelläsi, tahtoo miellyttää ja tehdä kaikkensa, jotta sinun olisi hyvä olla. Ikuinen ystäväsi. Olemme molemmat allekirjoittaneet Kennelliiton kasvattajasitoumuksen.

Ensimmäinen Alongside-pentue näki päivänvalon heinäkuussa 2009. Ennen Saran poismenoa meidän oli tarkoitus jättää itsellemme pentueesta mahdollisesti syntyvä tyttöpentu, mutta kun Saralle kävi miten kävi niin päätimme jättää kotiin myös toisen tyttöpennun. Näiden kahden lisäksi, joista oli jo jotain osviittaa pienestä pitäen, herätti tunteita myös pentueen pienin pikkutyttö, joka oli salakavalasti hiipinyt etenkin Marin sydämeen. Pentueen täyttäessä seitsemän viikkoa Mari ilmoitti, ettei hän pysty luopumaan tästä pikkuisesta. Ja niin myös vaaleanpunanauhainen pikkutyttö jäi meille kotiin asumaan. Perheemme pentukolmikkoon kuuluvat siis Vera (Alongside Memory Lane), Pihla (Alongside More Than A Memory) ja Milla (Alongside Sweet Memory). Näiden pentujen kanssa on tarkoitus toteuttaa niitä unelmia, mitä oli suunniteltu Saran varalle.
                                       
                                       
Pidämme tärkeänä, että koiramme saavat toteuttaa itseään myös riistapuolella, sillä alueella mihin kultainennoutaja on rotuna alunperin jalostettu. Koska koiriemme luonne ja luontainen miellyttämisenhalu ovat myös oleellinen osa arkipäiväämme, niin mielenkiinnosta ja jatkon kannalta koiramme tulevat käymään luonnetesteissä.

Tavoitteenamme on terve ja hyväluonteinen kultainennoutaja, jolla on ulkonäköä, mutta myös luontainen taipumus aktiiviseen toimintaan. Pentujen toivomme päätyvän aktiivisiin ja harrastaviin koteihin, joissa arvostetaan myös kultaistennoutajien perimmäistä tarkoitusta noutavana lintukoirana. Myös kultainennoutaja vaatii peruskoulutuksen ja aktiivisena rotuna kaipaa myös jatkossa virikkeitä elämäänsä. Toivoisimme, että kasvattiemme kanssa treenattaisiin rodunomaisia lajeja ja tähdättäisiin määrätietoisesti hyväksyttyyn noutajien taipumuskoetulokseen. Myös koiranäyttelyissä olisi kiva bongata muiden kultaisten lisäksi myös omia kasvatteja. "Päävirkana" koiralla on kuitenkin rakkaana perheenjäsenenä oleminen arjessa ja juhlassa. Haluaisimme, että myös jatkossa kasvattiemme omistajat pitäisivät meihin yhteyttä ja kertoisivat kasvattiemme kuulumisia. Jokainen kasvattimme on meille todella tärkeä ja jokainen heistä on kasvatettu kotonamme suurella rakkaudella ja huolenpidolla.

Koiraharrastaminen on tuonut meille runsaasti uusia ystäviä ja tuttavia eri puolilta Suomea. Iso kiitos Sarille ja Heidille kaikista neuvoista, vinkeistä ja luottamuksesta matkan varrella. Kiitos ihanista koirista ja koirienne jälkeläisistä! Kiitämme Sarasta myös Katjaa ja Mattia! Verasta, Pihlasta ja Millasta sekä muista ihanista Saran pennuista haluamme kiittää myöskin Ralf-isän omistajaa Kirsiä, olet ihana ystävä!

Saran menetyksen yhteydessä haluamme kiittää niitä lukuisia sydämellisiä ihmisiä, jotka olivat valmiita auttamaan hädän hetkellä. Yhteinen suuri kiitos teille, jotka olette auttaneet meitä monin eri tavoin! Olette ihania ihmisiä ja teillä on todella sydän paikallaan! Vaikka elämä joskus kolhii, on ihana tietää, että ympärillä on ystäviä ja sukulaisia, tuttuja ja tuntemattomia, jotka ajattelevat eläinten parasta ja toivovat toiselle, myös meille ihmisille, pelkkää hyvää. Kiitos!
                                       
                                       
Yhdistykset, joihin kuulumme:

Suomen Kennelliitto ry
Suomen Noutajakoirajärjestö ry
Oulun Seudun Noutajakoirayhdistys ry
Pohjois-Pohjanmaan Kultaiset ry

Mari on Pohjois-Pohjanmaan Kultaiset ry:n hallituksen varajäsen ja vuoden 2010 alusta myös
Oulun Seudun Noutajakoirayhdistyksen webmaster.